Matkailu avartaa, osa II. Loimijokigolfin seniorit olivat menneellä viikolla peliturneella Ruotsissa, Tukholman lähellä Södertäljessä. Vaikka seurueen nimi onkin seniorit, ei äkkiä katsoen se siltä näytä. Nuorekasta porukkaa, iloisesti liikkeellä ja pelikin on kuosisissaan. Tässä joukossa on mukava olla mukana. Retken järjestäjänä oli, ties monenneko kerran, Sillanpään Pasi. Taattua laatua, kaikki on valmiiksi mietitty ja varattu. Kiitos Pasi vielä kerran, ”hyvin vedit”. Pelattiin kolme kenttää. Vidbynäs South ja North sekä Kallfors. Kaikki kentät olivat hoidollisesti huippukunnossa, mutta omasta mielestäni Vidbynäsin South-kenttä oli pelillisesti  paras. Muodoiltaan vähän links-tyyppinen pitkine heinikoineen, vaikka osittain oli myös metsäväyliä. Pinnanmuodot sellaisia, että sokkoväyliä ei ollut lainkaan. Golfkentän ensimmäinen ja tärkein vaatimus… aina pitää nähdä mihin on lyömässä. Vidbynäsin North ja Kallfors olivat aivan toisensaisia. Voisi vähän vinoillen sanoa, että hyvät suunnistusmaastot on pilattu tekemällä sinne golfkenttä. Runsaasti muotoja, vettä ja metsää pelaajan taitoja mittaamassa. Myöskin niitä sokkoväyliä, mutta nehän eivät ole hankalia kuin niille, joiden lyönti ei ole vakio. Muodokas maasto tekee tietysti myös sen, että siirtymät ovat pitkiä ja mäkisiä. Erään pelurin laskuriin tuli kokonaismatkaa yli 13km, vaikka väylien pituus on se normaali alle 6km. Ja asia tuntemattomat ovat sitä mieltä, ettei golf ole urheilua! Kun pelireissulla oltiin, tottakai myös oli kilpailuja joka päivälle. Kilpailu- ja palkintotoimikunta tekivät suuremmoista työtä. Oli henkilökohtaista ja joukkue kisaa. Parhaat pärjäsivät hyvin ja muut kohtuullisesti. Osanotto se hienointa noissa peleissä on. Ai niin, skiniäkin kuulemma pelattiin…ei siitä sen enenpää! Syksyn merkit ilmestyivät kotikentälle yhtä nopsaan kuin helteet loppuivat. Tähän hetkeen kuuluu myös se, että kesätyöntekijöistä iso osa lähtee opiskelemaan. Leikkuut ja muut hoitotyöt kuitenkin vähenevät sitä myöden kun lämpötila laskee ja päivä lyhenee. Ei siis hätää. Samalla ollaan myös silmä tarkkana tutkimassa viheriölle ilmaantuvia tauteja. Lumihome (yleisnimi) ilmestyy lähes vääjäämättä kentälle kun ilmat viilenevät ja kosteus pysyy nurmen pinnassa kauan. Pelaajatkin nämä huomaavat. Laikut ovat ruskehtavia, aluksi  noin  5cm leveitä täpliä. Aamulla saattaa laikun ulkoreunalla nähdä vaaleaa tai pinkkiä ”harsoa”. Se on merkki siitä, että tauti on aktiivinen. Home leviää helposti väylältä viheriölle ja viheriöltä toiselle esim. leikkureiden renkaissa, kärryn pyörissä ja kengissä. Viheriöllä se iskee pinnan huonoihin kohtiin kuten leikkuuvirheisiin ja korjaamattomiin pallon jälkiin. Menneen viikon sateet ovat olleet melkoisia. Vettä on tullut varmaan yli 50mm. Tämä tietysti on haitannut niin pelaamista kuin töitäkin kentällä. Bunkkerit ovat muuttuneet altaiksi kun salaojat eivät ehdi niitä kuivata. Nyt ainakin tiedetään, mitkä bunkkerit vaativat ojituksen korjausta. Toivottavasti syksy suosii tätä hommaa. Mutta…vielä on kesää jäljellä! Simon  

Irlantilainen nelipallo-kilpailun voittaja joukkue (aika ylivoimaisesti).
Riitta (AlGo), Rauno (LoG), Simon (LoG) ja Reijo (LoG).